11. Kirjanpito-sivu ja juoksevat raportit

Katso myös pikaohjeet: Lue raportit · Raha ja täsmäytys

Valitse valikosta Kirjanpito. Ylhäällä valitset tilikauden ja raportin. Oikeassa yläkulmassa näkyy raportin sinetin alku (SHA256:…): sama kirjanpidon tila tuottaa aina saman sinetin, joten kaksi tulostetta voi todeta identtisiksi vertaamalla sinettejä.

11.1 Saldolista — aloita tästä

Malliyritys Oy:n tilanne tässä hetkessä:

Mitä tästä katsotaan: ensin loppusumma — debet 56 398,00 = kredit 56 398,00. Sitten pankkitilin saldo tiliotetta vasten. Sitten alv-velka: onko 4 600,00 kassassa tallella?

Miksi myynti on miinusmerkkinen? Saldot esitetään debet-positiivisina. Tuotot ja velat ovat luonteeltaan kredit-puolisia, joten ne näkyvät saldolistalla negatiivisina. Tuloslaskelmassa ja taseessa (luku 20) sama tieto näytetään totutusti positiivisena.

11.2 Päiväkirja — mitä on tapahtunut

Mitä tästä katsotaan: tositenumeroiden aukottomuus ja oikaisujen ketju. Huomaa rivit GL #9–#11: virheellinen myyntilasku tilassa reversed, sen jälkeen posted (oikaisu) ja lopuksi korjattu lasku. Virhe näkyy sellaisena kuin se tapahtui — mitään ei ole pyyhitty pois.

11.3 Pääkirja — mitä yhdellä tilillä on tapahtunut

Mitä tästä katsotaan: kun saldolistalla jokin tili näyttää oudolta, avaa pääkirja ja seuraa juoksevaa saldoa siihen kohtaan, jossa se lähti väärään suuntaan. Tämä on tehokkain yksittäinen virheenetsintätyökalu.

11.4 ALV-erittely (liikesummat)

Lue raportin oma teksti. Tämä on liikesummayhteenveto, ei alv-ilmoitus eikä maksettava vero. Leimat kuten demo-24 ovat pelkkiä merkintöjä, eivät veroprosentteja: ohjelmisto ei tiedä mitä ne tarkoittavat eikä väitä tietävänsä. Virallinen ilmoitus syntyy vasta, kun hyväksytyt verokannat on otettu käyttöön (luvut 26 ja 29).

11.6b Maksuohjeet (ei maksa)

Kirjanpito-sivun näkymä Maksuohjeet (ei maksa) kokoaa avoimista ostoveloista listan siitä, mitä on tarkoitus maksaa.

Kirjanpito.io ei maksa mitään. Se ei lähetä aineistoa pankkiin, ei muodosta SEPA-, ISO20022- eikä pain.001-tiedostoa, eikä kuittaa mitään maksetuksi. Maksu tehdään pankissa, ja se palaa Kirjanpito.io:hon tiliotteella omana todisteenaan — sama todisteketju kuin ennenkin. Nimi maksuohje on siksi tarkka: se on ohje ihmiselle, ei toimeksianto pankille.

Maksettava summa luetaan kirjanpidosta. Se on avoimen erän jäljellä oleva määrä, eikä sitä anneta käsin — kentässä ei ole paikkaa, johon sen voisi antaa.

Saajan tili ja viesti kirjataan laskulta. Niitä ei päätellä toimittajan nimestä eikä haeta mistään rekisteristä: väärään tiliin lähetetty maksu on kallein mahdollinen virhe, ja pääteltynä se olisi jälkikäteen näkymätön.

Sama ostovelka ei voi olla kahdella voimassa olevalla maksuohjeella. Näin sama lasku ei päädy maksettavaksi kahdesti. Väärä maksuohje perutaan syyn kanssa; sitä ei poisteta, ja rivit jäävät näkyviin.

Peruminen kirjataan kerran. Jo perutun maksuohjeen peruminen uudelleen hylätään, ja hylkäys kertoo, milloin ja millä syyllä ohje perutiin. Toista syytä ei kirjata: rekisterissä ei ole tilasaraketta vaan pelkkä historia, ja historian kuuluu kertoa mitä tapahtui, ei kuinka monta kertaa nappia painettiin.

Viite on yrityskohtaisesti ainutkertainen. Jos annat uudelle maksuohjeelle viitteen, joka on jo käytössä, toista samannimistä ei synny: sama ohje avautuu uudelleen, jos mikään ei muuttunut, ja ohjelma kertoo asiasta, jos viite kuuluu perutulle ohjeelle. Peruttua ohjetta ei oteta uudelleen käyttöön sen nimellä, vaan uusi ohje saa oman viitteensä.

Osasuorituksia ei ole mallinnettu. Erä on maksuohjeella kokonaan tai ei lainkaan.

11.7 Pankkitilin täsmäytys

Saldolista kertoo, mitä kirjanpito sanoo pankkitilillä olevan. Se ei kerro, onko se totta. Sen todistaa vain vertaaminen siihen, mitä pankki sanoo — ja se vertailu on oma näkymänsä.

Tiliote tuodaan pankkinäkymästä. Kirjanpito-sivun näkymässä Pankkitilin täsmäytys on lomake, johon liitetään tiliotteen otsikkotiedot ja rivit.

Kirjanpito.io:ssa ei ole pankkiyhteyttä. Ei PSD2-yhteyttä, ei varmennetta, eikä pankkien omien tiedostomuotojen (CAMT.053, ISO 20022, OP:n tai Nordean oma muoto) lukijaa. Rivit tuodaan Kirjanpito.io:n omassa muodossa, jonka nimi on kirjanpito-tiliote/1. Nimi on tarkoituksellinen: "CSV"-nimistä muotoa oletettaisiin syötettävän suoraan pankin tiedostolla, ja se olisi väärä odotus. Yksi rivi per tapahtuma, kentät erotettuna puolipisteellä:

entry_date;amount_cents;description;counterparty;external_ref
2026-03-04;-12000;Tilivuokra;Kiinteisto Oy;REF-88

Summat ovat sentteinä ja etumerkki kertoo suunnan. Päivä on muodossa YYYY-MM-DD — ohjelmisto pyytää tarkistuksen päivän ja kuukauden järjestystä, koska väärin arvattu järjestys siirtää rahaa kuukaudesta toiseen. Väärän muotoinen rivi hylätään rivinumerolla nimettynä, eikä sitä ohiteta: yhden hiljaa pudotetun rivin jälkeen tiliote voi silti täsmätä, jos loppusaldo on väärä samalla tavalla, ja koko täsmäytys olisi silloin luottavaisesti väärässä.

Tiliotteen numero on pakollinen. Tiliote ilman pankin omaa tunnistetta ei ole todiste siitä, mistä luvut tulivat.

Tiliote kirjataan omaksi todisteekseen. Alkusaldo, loppusaldo, kausi ja rivit sellaisina kuin pankki ne antoi, sinetöitynä. Tiliotteen rivit tulevat samaan ehdotusjonoon kuin ennenkin (luku 16b), mutta nyt ne kuuluvat johonkin: jokainen rivi on jäljitettävissä siihen tiliotteeseen, jolta se tuli.

Tiliotteen on täsmättävä itsensä kanssa. Alkusaldo + rivit = loppusaldo. Jos ei täsmää, ohjelmisto ei ota tiliotetta vastaan lainkaan. Tämä ei ole pikkutarkkuutta: puolet riveistä pudottanut tuonti näyttää täsmälleen samalta kuin täydellinen tuonti, ja ilman tätä tarkistusta kirjanpito jäisi hiljaa vajaaksi. Alku- ja loppusaldo ovat ne kaksi lukua, jotka tekevät rivilistasta todistettavan.

Ero eritellään syineen

Jos pankki ja kirjanpito eroavat, syitä on vain muutama, ja ohjelmisto nimeää ne erikseen:

Se mitä näiden jälkeen jää jäljelle, on selittämätön ero, ja se on koko harjoituksen tarkoitus. Mikään ei kuittaa eroa itsestään. Ohjelmistossa ei ole toimintoa, joka merkitsisi eron ratkaistuksi: ero näkyy niin kauan kuin se on olemassa. Automaattinen kuittaus on juuri se tapa, jolla tililtä koskaan lähtemätön maksu katoaa näkyvistä.

Täsmäys vaatii enemmän kuin nollan

Täsmäytys on täsmää vasta kun ero on nolla ja kaikki kolme luetteloa ovat tyhjiä. Nollaero, jossa on eriä molemmilla puolilla, on kaksi virhettä jotka kumoavat toisensa — sen raportoiminen täsmäykseksi olisi kalleinta mahdollista valehtelua, koska molemmat virheet jäisivät kirjanpitoon.

Jatkuvuus

Tämän tiliotteen alkusaldon pitäisi olla edellisen loppusaldo. Näkymä kertoo, kun näin ei ole:

• aukko — väliin jää päiviä, jotka eivät ole millään tiliotteella
• katkos — peräkkäiset tiliotteet kertovat eri saldon, jolloin toinen on väärässä

Yksinään täsmäytetty kuukausi voi näyttää täydelliseltä, vaikka tili on ajautunut väärille raiteille kuukausia sitten. Siksi jatkuvuus näytetään saldojen vieressä.

Kirjanpito.io:ssa ei ole pankkiyhteyttä. Ei verkkokutsua, ei varmennetta, ei CAMT- tai ISO 20022 -jäsennintä. Tiliotteen hakee pankista ihminen, ja hän kirjaa sen pankkinäkymän omalta lomakkeelta: rivit joko liitetään kenttään tai valitaan tiedostona, ei molempia yhtä aikaa. Tiliotteen kirjaamiseen ei ole rajapintaa.

11.8 Avoimet saatavat ja velat (ikäjakauma)

Kolme kysymystä, joihin yrittäjän on saatava vastaus ilman kirjanpitäjää: kuka on minulle velkaa, kenelle minä olen velkaa, ja mikä on erääntynyt. Saldolista kertoo myyntisaamisten yhteissumman; se ei kerro kumpi tilanne on kyseessä, yksi kolme kuukautta myöhässä oleva lasku vai neljäkymmentä erääntymätöntä.

Myyntilaskun saatava syntyy näkyvällä valinnalla, ei itsestään. Sama kirjaustoimenpide voi kirjata laskun avoimeksi eräksi vain kun kirjaaja valitsee seurannan ja antaa itse saatavan tosiasiat — vastapuolen, asiakirjaviitteen ja eräpäivän. Jos kirjaaja valitsee näkyvästi, ettei saatavaa seurata, avointa erää ei kirjata — se on kirjattu valinta, ei unohdus. Summakenttää ei ole kummassakaan tapauksessa: saatavan määrä luetaan kirjatulta kirjanpidon riviltä, ei käyttäjän syötteestä. Uudelleenkirjaus tai uudelleenyritys ei luo kaksoiskappaletta. Käsin kirjaaminen on yhä käytettävissä siirtymä- ja tuontitilanteisiin, ja se tehdään omalta näytöltä — alempana tässä luvussa.

Ostolaskun kirjaus vie ostovelan reskontraan samalla näkyvällä valinnalla kuin myyntilasku saatavan: kirjaaja antaa vastapuolen, asiakirjaviitteen ja eräpäivän — tai kirjaa näkyvästi, ettei erää seurata. Summakenttää ei ole tässäkään. Kirjausreitti ja ostovelkojen automatiikka on sidottu testissä yhteen niin, ettei kumpaakaan voi olla ilman toista: rooli ilman reittiä ei kirjaisi mitään, ja reitti ilman roolia kirjaisi kirjanpitoon velan, jota mikään reskontra ei näytä. Ostovelan voi yhä kirjata eräksi käsin, samalla lomakkeella kuin saatavankin.

Avoin määrä johdetaan kirjanpidosta. Erä syntyy kirjatusta viennistä, ja summa luetaan siitä viennistä — sitä ei anneta ulkoa eikä sille ole kenttää. Jos summan voisi syöttää, ikäjakauma olisi oma lukunsa eikä luenta kirjanpidosta, ja ne kaksi eroaisivat ensimmäisen oikaisun kohdalla. Ulkoa annetaan vain se, mitä kirjanpito ei voi tietää: tositenumero, vastapuoli ja eräpäivä.

Tilakenttää ei ole. Avoin, osittain suoritettu, suoritettu ja liikasuoritus lasketaan joka kerta uudelleen erän summasta miinus kohdistukset. Tallennettu tila on kenttä, jonka voi asettaa — ja tila, jonka voi merkitä maksetuksi ilman todistetta maksusta, on juuri se virhe jota vastaan tämä rekisteri on olemassa.

Osasuoritus pysyy osasuorituksena: 40 000 sadantuhannen laskusta jättää 60 000 avoimeksi, ei suljettua laskua huomautuksella. Liikasuoritus ei katoa, koska liikaa maksettu raha kuuluu jollekin muulle, ja pyöristäminen pois tekee siitä kenenkään ongelman vasta kun sitä pyydetään takaisin.

Sama suoritus ei kelpaa kahdesti. Kohdistuksen katto on maksurivin oma summa: yhdellä maksulla ei voi kuitata kahta laskua.

Nolla ei kerro koko tilannetta

Asiakas, jolla on 1 000 euron lasku ja 1 000 euron hyvityslasku, on netoltaan nolla ja hänellä on kaksi avointa erää. Nämä eivät ole sama asia: joku päättää vielä, kumpi kumoaa kumman. Siksi jokainen vastapuolikohtainen luku näytetään bruttoina — bruttosaatava ja bruttohyvitys erikseen — ja netto vasta viimeisenä, ei koskaan yksin. Sama koskee koko tiliä: nollasumma voi olla täysin avoin reskontra.

Ikäluokat ja "ei eräpäivää"

Ikä lasketaan eräpäivästä. Jos eräpäivää ei ole, erä menee omaan luokkaansa eikä sitä sijoiteta ilman tarkistusta asiakirjan päivästä — muuten joku karhuaisi asiakasta määräpäivällä, jota kukaan ei ole sopinut. Luokkien rajat (1–30, 31–60, 61–90, yli 90) ovat käytäntöä, eivät lakia, ja ne on kirjattu tiedoksi eikä koodiin upotetuksi säännöksi.

Kohdistamattomat suoritukset ja korjaukset

Tilillä oleva vienti, joka ei kuulu mihinkään erään, näkyy omana luettelonaan: tyypillisesti asiakas on maksanut eikä kirjanpito osaa sanoa mistä. Niin kauan kuin sellaisia on, tili ei raportoidu täsmääväksi.

Virheellistä kohdistusta ei poisteta eikä muokata. Se perutaan uudella, linkitetyllä kohdistuksella, joka on täsmälleen alkuperäisen vastaluku ja kantaa syyn. Molemmat rivit jäävät tiedostoon, joten jälkeenpäin näkyy mitä uskottiin ja milloin se muuttui.

Kohdistus tehdään omalta näytöltä. Ikäjakauman alla on lomake, jolla suoritus kohdistetaan avoimeen erään ja jolla väärä kohdistus perutaan. Erä nimetään sen numerolla ja suoritus omilla tositetiedoillaan — tositesarja, tositenumero ja rivinumero valitulta tilikaudelta. Ohjelmisto ei ehdota, mikä suoritus maksaa minkä erän, eikä lomakkeelta synny kirjanpidon vientiä: suoritus on kirjattava tositteeksi ensin. Määrä annetaan sentteinä, koska yksi suoritus voi maksaa useaa erää ja jaon päättää ihminen. Sama kohdistus uudelleen lähetettynä kertoo jo tehdystä eikä kirjaa toista riviä.

Erän kirjaaminen käsin — siirtymä ja tuonti

Reskontraan pääsee myös käsin, ja se on tarkoitettu juuri siirtymään. Kun yritys tuo alkusaldot edellisestä järjestelmästä, saatavat ja velat ovat kirjanpidon saldoina mutta eivät vielä erinä: alkusaldojen tuonti kirjaa taseen, ei reskontraa (luku 15). Ikäjakauman alla on lomake, jolla kirjattu vienti kirjataan avoimeksi eräksi. Vienti nimetään sen omilla tositetiedoilla — tositesarja, tositenumero ja rivinumero valitulta tilikaudelta — ja ulkoa annetaan vain se, mitä kirjanpito ei voi tietää: asiakirjaviite, vastapuoli ja eräpäivä. Summakenttää ei ole tässäkään, ja saatava vai velka luetaan siitä tilistä, jolla vienti on. Eräpäivän saa jättää tyhjäksi, jos siitä ei ole sovittu; se on kirjattu vastaus eikä puuttuva tieto.

Ohjelmisto ei tarjoa ehdokasrivejä valittavaksi. Kelpoisuusehto on tilin laji, joten pankkitilin vienti kelpaisi eräksi yhtä hyvin kuin myyntisaamisen — kumpi niistä on saatava, on kirjanpitäjän tieto eikä ohjelmiston oma tulkinta. Sama vienti kirjataan eräksi vain kerran: toinen yritys ei etene nimeten erän, joka siitä jo on, eikä kirjaa mitään.

Ennen ensimmäistä erää ikäjakauma on tyhjä eikä se ilmoita eroa. Täsmäävyyden laskuri lukee ne tilit, joilla jo on eriä, joten juuri siirtyneellä yrityksellä se näyttää nollaa vaikka saatavat ovat taseessa. Tyhjä näkymä kertoo tämän itse ja osoittaa lomakkeeseen.

11.9 Luettelo kirjanpidoista ja aineistoista

Kirjanpitolaki edellyttää luetteloa siitä, mitä kirjanpitoja ja aineistoja on. On helppo lukea vaatimus väärin — "lista tiedostoista" — tulostaa hakemistolista ja pitää asiaa hoidettuna. Luettelon arvo on kuitenkin yhteyksissä: lähdeaineisto → tosite → kirjanpito ja raportit → viranomaistodisteet. Tilintarkastaja ei kysy mitä tiedostoja on. Hän kysyy, mistä tämä luku on tullut, eikä litteä lista vastaa siihen.

Kirjanpito.io:n omat todisterekisterit tulevat luetteloon itsestään. Tositteet, alv-ilmoituskaudet, tilinpäätöspaketit, tiliotteet, avoimet erät, palkkojen maksuerät ja tulorekisterin lähetysjono ilmestyvät luetteloon, kun niissä on rivejä — ei silloin kun niissä ei ole. Juuri nämä unohtuvat kirjaamatta, koska ohjelmisto tuotti ne. Luettelo, josta puuttuu ohjelmiston oma aineisto, on luettelo kaikesta paitsi siitä osasta, josta ohjelmisto vastaa.

Puuttuva yhteys näkyy puuttuvana. Luettelossa voi olla kaikki vaaditut lajit ja silti puuttua tieto siitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Näkymä luettelee puuttuvat yhteydet nimeltä, eivätkä ne ole vain poissa.

Mitä luettelossa on lain mukaan oltava, tulee hyväksytystä paketista

Tämä on 7C:n tärkein rakenteellinen valinta. Sisältövaatimukset — mitkä lajit on kuvattava, mitkä yhteydet on oltava jäljitettävissä ja mitä säilytysluokkia saa käyttää — tulevat hyväksytystä sisältöpaketista, eivät ohjelmiston muistista. Pakettia ei voi hyväksyä ilman:

• lähdeluetteloa: mikä asiakirja luettiin, mistä osoitteesta, minä päivänä julkaistu, milloin haettu, sen tiiviste sellaisena kuin katselmoija sen näki, ja mitä katselmoija siitä päätteli;
• nimettyä hyväksyjää ja kirjanpitäjän katselmusviitettä.

Kirjanpito.io ei hae virallista aineistoa itse. Ihminen lukee ohjeen ja lähdeluettelo kirjaa, että hän luki sen.

Ilman hyväksyttyä pakettia luettelo silti syntyy — se ei vain sano olevansa täydellinen. Tämä on tarkoituksellinen keskitie: yritys näkee mitä sillä on ensimmäisestä päivästä, ja vain sana "täydellinen" odottaa nimettyä hyväksyjää. Tyhjän raportin näyttäminen olisi ollut huono tarkistuspiste, koska luettelo siitä mitä hallussa on, on hyödyllinen kauan ennen kuin se on oikeudellisesti riittävä.

Sama luettelo tuottaa aina saman tiivisteen, joten sen voi todeta muuttumattomaksi ja kertoa, minkä paketin version mukaan se laadittiin.

11.10 Käyttöomaisuus ja poistot

Rekisterin voi nyt lukea selaimessa: Kirjanpito-sivun näkymä Käyttöomaisuus (rekisteri ja muutoslaskelma) näyttää hyödykkeet kirjattuine tietoineen, luokkien muutoslaskelman, selittämättömät viennit käyttöomaisuustileillä ja poistopaketin tilan — valitun kauden loppuun asti laskettuna. Näkymä on lukunäkymä: siitä ei kirjata hyödykettä eikä tapahtumaa, ei ajeta poistoja eikä hyväksytä pakettia, ja avoimet asiat näytetään avoimina. Verotuksen poistoja se ei laske — ne ovat veroilmoituksen asia.

Käyttöomaisuushyödyke ei ole rivi, jossa on arvo. Se on historia: ostettu tänä päivänä tällä hinnalla, perusparannettu, otettu käyttöön, poistettu suunnitelman mukaan, luovutettu. Se luku jota kaikki kysyvät — paljonko tämä on kirjanpidossa arvoinen nyt — on tuon historian loppu, ei kenttä jota joku ylläpitää. Siksi rekisteri säilyttää tapahtumat ja johtaa arvon joka kerta uudelleen.

Summaa ei anneta koskaan parametrina. Jokainen rahamääräinen tapahtuma osoittaa kirjattuun vientiin, ja summa luetaan siitä. Hankintamenoa tai poistokertymää ei voi kirjoittaa käsin, eikä sellaista kenttää ole. Syy on tälle rekisterille erityinen: tase nojaa siihen, joten rekisteri joka voisi sisältää eri luvun kuin kirjanpito olisi toinen kirjanpito — juuri se mitä käyttöomaisuusrekisteri ei saa olla.

Rekisteri ei kirjoita kirjanpitoa. Se ei myöskään ehdota tositteita: ihminen kirjaa poiston tavallisena tositteena, ja rekisteri kertoo mitä se tarkoittaa hyödykkeen kannalta. Kauden lukitus, aukoton numerointi ja sinetöinti pätevät siten siellä minne ne kuuluvat — kirjaushetkellä. Automaattinen poistolaskenta on oma, erikseen portitettu vaiheensa: laskentatta joka kirjoittaa kirjanpitoa ei pidä ottaa käyttöön ennen kuin rekisteri, johon se nojaa, on luotettava.

Vienti on oikeanpuoleinen tai se ei kelpaa. Poisto joka osoittaisi poistotilin veloitukseen olisi peruutus väärällä nimellä, ja rekisteri kertoisi kirjanpitoarvon jota kenenkään kirjat eivät tue.

Mitä rekisteriin ei voi kirjata — ja miksi

• poisto ennen käyttöönottoa — käytössä oleva hyödyke ei vielä menetä arvoaan
• poisto yli kirjanpitoarvon — hyödyke ei voi olla vähemmän kuin nollan arvoinen
• luovutus ennen hankintaa
• toinen poistosuunnitelma ensimmäisen ollessa voimassa: suunnitelman vaihto on tietoinen teko, jossa vanha perutaan syineen
• menetelmä jota ohjelmisto ei osaa laskea

Mitään ei ylikirjoiteta. Väärä tapahtuma perutaan linkitetyllä oikaisulla, joka kantaa syyn; alkuperäinen jää paikalleen.

Muutoslaskelma — ja selittämättä jäävät liikkeet

Hankintameno, lisäykset, vähennykset, poistokertymä ja kirjanpitoarvo — hyödykkeittäin, luokittain ja yhteensä. Ja tärkein osa: jokainen käyttöomaisuustilien liike jota yksikään hyödyketapahtuma ei selitä luetellaan erikseen. Siinä on ero toiveikkaan yhteenvedon ja sellaisen välillä, jonka päällä tase voi seistä.

Laskelma menee tase-erittelyihin (hyödykekohtainen erittely on nyt kirjanpidon tietoa, ei kirjanpitäjän käsityötä), tilintarkastuspakettiin tiivisteineen ja luetteloon kirjanpidoista ja aineistoista.

Poistolaskentaan ei johda reittiä

Kysymykseen "paljonko tälle kaudelle pitäisi kirjata poistoa?" vastaa kirjanpitäjäsi, ei Kirjanpito.io. Suunnitelman mukaisen poiston laskenta ja poistotositteen muodostus ovat ohjelmistossa, mutta niihin ei johda reittiä — ei Kirjanpito-sivulta eikä rajapinnasta.

Eikä hyödykettä voi kirjata rekisteriin. Sekin teko on ohjelmistossa ilman reittiä, joten rekisteri ja sen muutoslaskelma ovat jokaisella yrityksellä tyhjiä ja muutoslaskelma laskee tyhjästä.

Tämä luku kuvaa siis rekisterin säännöt, ei työnkulkua jonka voisi tehdä. Poiston kirjaa ihminen tavallisena tositteena (luku 19), ja poiston määrä ja menetelmä tulevat kirjanpitäjältä — eivät ohjelmistolta. Kirjanpito-sivulta voi lukea sen mitä rekisterissä on: muutoslaskelman, luokkien summat, selittämättömät viennit käyttöomaisuustileillä ja poistopaketin tilan.

Kirjanpidon poisto ei ole verotuksen poisto

Kaikki tässä on kirjanpidon suunnitelman mukaista poistoa. Verotuksen poistot (EVL) ja poistoero — verotuksen enimmäispoistot ja kirjanpidon ja verotuksen poistojen erotus — ovat veroilmoituksen asia, eikä niitä lasketa. Tämä sanotaan sekä kattavuustaulukossa omana rivinään että laskelman omassa vastauksessa, jottei luku näyttäisi kelpaavan veroilmoitukseen. Poistopaketti ei voi sanoa kattavansa verotusta: sellainen paketti hylätään.

Menetelmät ja käytännöt tulevat hyväksytystä paketista lähdeluetteloineen ja nimettyine hyväksyjineen, kuten luettelon sisältövaatimuksetkin. Ilman hyväksyttyä pakettia muutoslaskelma syntyy, mutta se ei ole täsmäytetty — eikä poistolaskelmaa synny lainkaan.

11.11 Vaihto-omaisuus: määrät ja inventaari

Arvostustyöpaperin voi nyt lukea selaimessa: Kirjanpito-sivun näkymä Vaihto-omaisuuden arvostus (työpaperi) näyttää nimikkeet määrineen, arvostuksen perusteen ja arvon nimikkeittäin, avoimet asiat nimeltä ja summan — keskeneräinen merkittynä keskeneräiseksi. Näkymä on työpaperi, ei kirjaus: siitä ei kirjata varastotapahtumaa, inventaaria eikä nettorealisointiarvoa, ei hyväksytä pakettia eikä viedä arvostusta kirjanpitoon. Ilman hyväksyttyä arvostuspakettia ei ole menetelmää eikä arvostusta — mikä ei tarkoita, ettei vaihto-omaisuutta olisi.

Kysymys johon tämä vastaa on kolmiosainen: paljonko meillä pitäisi olla, paljonko laskimme, ja mikä eroaa.

Määrä ja arvo ovat eri kysymyksiä, ja tämä luku vastaa vain ensimmäiseen. Paljonko tavaraa on, on kirjausten asia: mitä tuli, mitä lähti, mitä joku laski. Mitä se on arvoinen, on hankintamenon määrittelyä, FIFO:a tai painotettua keskihintaa, epäkuranttiutta ja alinta arvoa hankintamenon ja nettorealisointiarvon välillä — lakisääteistä sisältöä, joka vaatii oman hyväksytyn pakettinsa. Kirjanpito.io ei laske vaihto-omaisuuden arvoa, eikä rekisterissä ole yhtään rahakenttää. Se sanotaan myös rekisterin omassa vastauksessa, jottei kappalemäärää esitettäisi arvona.

Loppusaldoa ei voi antaa. Määrä johdetaan laskemalla tapahtumat yhteen, eikä loppusaldolle ole kenttää; sellaisen antaminen hylätään eikä sitä ohiteta hiljaa. Käsin kirjoitettu loppusaldo on juuri se tapa, jolla hävikki katoaa näkyvistä: rekisteri olisi samaa mieltä viimeksi kirjoittaneen kanssa, ja hylly ei olisi.

Miinussaldo on yrityksen oma valinta. Nimike kertoo, sallitaanko se: osa yrityksistä luovuttaa ennen kuin saapuminen on kirjattu, osalle se on virhe jonka haluaa pysähtyvän. Ohjelmisto ei päätä tätä.

Inventaari on havainto, ei korjaus

Inventaarissa kirjataan laskentapäivä, laskija nimeltä ja se mihin laskenta perustuu — laskentalista, valokuva, allekirjoitettu lomake. Allekirjoittamaton laskenta tarvitsee taustalleen lähteen, johon voidaan palata.

Laskettu määrä ei muutu kirjanpidon määräksi itsestään. Jos kirjanpito sanoo 120 ja laskenta 118, ero jää auki kunnes joku selittää sen oikaisulla, jolla on syy ja joka on linkitetty siihen laskentaan. "Olemme kaksi jäljessä" on tietoa; hiljaa oikeaksi muuttuminen ei ole. Mikään toiminto ei kuittaa eroa itsestään.

Nolla ei yksin kerro, että varasto täsmää

Nimike, jonka saapumiset ja luovutukset kumoavat toisensa, on kirjanpidon mukaan nolla — ja voi silti olla hyllyssä eri. Täsmäävyys vaatii, ettei yhtään avointa eroa ole, ei sitä että summa sattuu osumaan odotettuun lukuun. Tämä on sama laki kuin pankkitäsmäytyksessä ja reskontrassa: nollasumma ei ole vastaus.

Rekisteri menee tilintarkastuspakettiin ja luetteloon kirjanpidoista ja aineistoista. Tase-erittelyihin pelkkä kappalemäärä ei mene: erittely on euromääräinen tuki. Euromäärä syntyy arvostuslaskelmasta, josta seuraavaksi.

Arvostuslaskelma

Määrä on tiedossa; arvo on eri kysymys, ja siihen vastataan vain hyväksytyn arvostuspaketin kanssa. Paketti kertoo menetelmän (FIFO tai painotettu keskihinta), sen vaaditaanko nettorealisointiarvo, ja millä tileillä hankintameno on. Ohjelmisto ei valitse menetelmää; se laskee sen minkä paketti on valinnut, ja hylkää paketin, jonka menetelmää se ei osaa laskea — jo hyväksyntähetkellä, ei vasta käytettäessä.

Hankintameno luetaan kirjatuista vienneistä. Saapumiselle, jolla ei ole tositetta, ei ole hankintamenoa — ja se estää arvostuksen sen sijaan että rivi hinnoiteltaisiin nollaan tai viimeksi tiedettyyn hintaan. Kumpikin niistä tekisi tyhjästä uskottavan luvun. Varaston arvoa ei voi antaa parametrina.

Selvittämätön inventaariero estää valmiin arvostuksen. Tämä on sama laki kuin pankkitäsmäytyksessä, reskontrassa ja määrärekisterissä: uskottava euromäärä lasketaan väärästä kappalemäärästä yhtä helposti kuin oikeasta, ja uskottava väärä luku on pahempi kuin puuttuva. Nimike, jota ei voi arvostaa, ei kartuta loppusummaa lainkaan — se listataan syineen.

Nettorealisointiarvo on ainoa luku, joka ei tule kirjanpidosta. Mitä tavarasta saisi, on tieto markkinasta. Siksi se kirjataan kuten inventaari: päivämäärä, havainnon tekijä nimeltä ja se mihin arvio perustuu — hinnasto, tarjous, myyntihistoria. Kun paketti vaatii alimman arvon, laskelma kertoo kumpaa perustetta kullakin nimikkeellä käytettiin.

Muutoksen kirjaus

Valmiin arvostuslaskelman voi kirjata tositteeksi, ja tositteelle kirjataan muutos, ei arvoa: laskelman arvon ja varastotilillä jo olevan saldon erotus, jossa saldo luetaan kirjanpidosta. Arvon itsensä kirjaaminen kahdentaisi varaston joka ajokerralla — ja koska "ennen"-luku luetaan kirjanpidosta, ajo käsin tehdyn korjauksen jälkeenkin päätyy oikeaan lukuun.

Tosite on tavallinen tosite ja kulkee samaa kirjausreittiä kuin kaikki muukin: kausilukitus, tasapaino ja numerointi pätevät siihen sellaisinaan. Rivin selitteessä kulkee laskelman tiiviste, joten tositteesta pääsee takaisin juuri siihen laskelmaan — pakettiin, menetelmään ja päivään — josta luku syntyi.

Saman laskelman ajaminen uudelleen ei synnytä toista tositetta: kirjaus tunnistetaan ja vastaus on alkuperäinen tosite. Kilpaileva, eri paketilla tehty kirjaus samalle päivälle hylätään suoraan.

Minkä laskelma hylkää, sen kirjaus hylkää. Selvittämätön inventaariero tai hankintamenoton saapuminen estää kirjauksen samalla säännöllä kuin se esti valmiin arvostuksen — uskottavaa euromäärää ei kirjata väärästä pohjasta.

Tase-erittelyyn vaihto-omaisuus tulee vasta valmiista arvostuksesta. Keskeneräinen arvostus ei tuota erittelyä lainkaan — samasta syystä kuin pelkkä kappalemäärä ei tuottanut sitä: erittely on euromääräinen tuki, ja tyhjä erittely näyttäisi kadonneelta luvulta eikä puuttuvalta.

11.12 Maksunvälittäjien tilitysten täsmäytys

Maksunvälittäjä maksaa yhden luvun kaudelta, ja se luku on netto monesta: myynneistä, hyvityksistä, takaisinperinnöistä, palkkioista ja rahasta jota pidätetään. Houkutus on verrata sitä yhtä lukua pankkiin ja todeta täsmäävän.

Se on juuri se ansa, jota vastaan tämä on rakennettu. Kirjaamaton palkkio ja kirjaamaton hyvitys voivat kumota toisensa sentilleen, ja tilitys näyttää silti osuvan pankkiin. Siksi tilitys tuodaan erineen, ja täsmäävyys vaatii, että jokainen rivi sen alla on selitetty.

Tilityksen on täsmättävä itsensä kanssa. Rivien summan on oltava se brutto, palkkio ja netto, jonka välittäjä ilmoittaa. Jos ei ole, tuontia ei oteta vastaan — sama laki kuin tiliotteella (luku 11.7), koska se ei koskaan ollutkaan pankeista kiinni.

Neljä näkymää, ei kahta

Ero minkä tahansa parin välillä eritellään ja nimetään, ei netoteta pois: kirjaamaton palkkio, kirjaamaton hyvitys, kirjaamaton takaisinperintä, vapauttamaton pidätys, selvitystilin vienti jota mikään rivi ei selitä, puuttuva pankkisuoritus — ja se mitä näiden jälkeen jää selittämättä.

Mitä tuontiin ei oteta vastaan — ja miksi

• tilitys ilman lähdettä: numerot joihin ei voi palata
• rivi ilman välittäjän omaa viitettä: sitä ei voi kohdistaa, deduplikoida eikä löytää uudelleen
• palkkio positiivisena — merkki on suunta
• sama viite kahdella eri sisällöllä: toinen tiedostoista on väärässä, ja epäselvä valinta, joka voisi sekoittaa koko tilityksen
• vapautus, joka ei nimeä pidätystä
• välittäjäkohtainen käsite, jota tämä tuote ei mallinna — sitä ei tuoda jonakin muuna
• valmiiksi annettu täsmäytystila: tila jonka voi asettaa on tila jonka joku asettaa erälle, jota ei osannut selittää

Kirjanpito.io:ssa ei ole yhteyttä maksunvälittäjän rajapintaan. Ei verkkokutsua, ei avainta, ei webhookia.

Eikä tilitystä voi tuoda tiedostostakaan. Tuonti on ohjelmistossa, mutta siihen ei johda reittiä — ei Kirjanpito-sivulta eikä rajapinnasta. Tämä luku kuvaa siis täsmäytyksen säännöt, ei työnkulkua jonka voisi tehdä: tilityseriä ei ole yhdelläkään yrityksellä, ja Kuukauden täsmäytystilanne -näkymässä maksunvälittäjien alue on siksi aina tyhjä.